Saatiin hankittua uusi kamera ja on sillä jo tullut sen verrran kuvaamista harjoiteltua, että kelpaa tännekin nyt jälleen laitella kuvia.

Käsityöt ja askartelut eivät ole olleet varsinaisesti tauolla. Talvikuukausien ajan olen neulonut sukkaa ja sukkaa ja sukkaa... Kaikilla perheenjäsenillä on nyt uusia villasukkia ihan riittävästi. Itsellenikin vaikka joka päivälle omat.

Askartelupöydästäni kuitenkin luovuin ihan vapaaehtoisesti, sillä pitkäsikainen haaveeni toteutui ja sain hankittua digitaalipianon! Piano sai olohuoneestamme kunniapaikan askartelupöydän sijaan. On pianosta ollut kyllä iloa koko perheelle hurjan paljon. Milkasta on kehittynyt muutaman kuuakuden aikan jo melkoinen pianovirtuoosi, neiti säveltelee itse biisejä, jotka tietenkin pitää säestää kahdella kädellä. Muutamaan hän on itse kirjoittanut jo sanatkin.. On se vaan hurjan ihanaa (vaikka toisaalta pelottavaakin) että oma pieni tytär on selvästi paljon lahjakkaampi musiikillisesti kuin äitinsä.. ;) Eihän tässä omat soittotaidot pian riitä kohta kuusi vuotta täyttävää tytärtä opetamaan.. Pihla puolestaan nauttii soittamista enemmän siitä, että istuu sylissäni kun soittelen ja laulelen. En yleensä ehdi soittaa kuin puolikkaan laulun, kun hän jo kipittää syliini. Ei pysy äidin soittoasento kovin ergonomisena... Usein kuitenkin saan olla itse myös ihan hiljaa ja säestää Pihlan toive lauluja. Lähestulkoon aina, kun soitan "etkö ymmärrä"- laulun ja Pihla sen suloisesti laulaa, niin silmiini nousee väkisinkin kyyneleet..

Opiskeluissani on ollut hurja tahti ja ny alkaa jo hellittää. Oikeastaan minulle meni miltei koko syksy ja joululoma (sekä tammikuu) kandintyöni ja tutkimusmenetelmäopintojen ym. viimeisten kurssien "vääntämisessä". Nyt ollaan onneksi jo voiton puolella ja olen valmis sulkemaan yliopiston ovet perässäni... Saas nyt nähdä, mihin elämä vielä kuljettaa!

Tässä hieman tilitystä talven blogitauon syistä ja vähän muustakin...