Eräänä aamuna heräsin aikaisin, herätin lapset viedäkseni heidät ajoissa hoitoon. No, arvata saattaa että lapet heräsivät väärällä jalalla ja kaikki olivat kiukkuisia ja hieman myöhässä aikataulusta heti alkuunsa... Menimme autolle ja lähdin ajamaan irrottamatta autoa lämmitystolpasta. Tajusin tämän vasta kun olin jo lähtenyt aamuruuhkan keskelle, enkä tietenkään olisi voinut mennä lämmitysjohtoa korjailemaan, olimmehan jo nyt myöhässä. Auton ikkuna oli niin jäässä, että sitä sai koko ajan raapata sisäpuolelta, jotta näkisi eteensä.

Sain vietyä tytöt hoitoon ja jatkoin matkaani työharjoittelupaikalle.

Autoa parkkeeratessani tein varteen meinasin jäädä jumiin aura-auton jättämään reunukseen. Onneksi pääsin irti ja sain lopulta muutaman yrityksen jälkeen auton toiseen kohtaan parkkiin. (Taskuperuutus ei ole mitään mukavaa hommaa kun on korkeahkot lumikinokset tien reunassa ja pitäisi ajaa varovasti parkkiin, mutta kuitenkin niin lujaa että pääsee lumikinoksen yli...)

Autolta lähdin kiireellä ja puolijuoksua harjoittelupaikkaani kävelemään (parisen sataa metriä matkaa) ja kuinka ollakaan: laukustani katkesi hihna...
Mietin mielessäni, "mitähän tästäkin päivästä tulee ja mitä vielä ehtiikään tapahtua?!" Huono-onnisuus onneksi loppui aamun tapahtumiin, mikäli kiireistä työpäivää ei lasketa mukaan.

Tarvitsin siis kipeästi uuden laukun ja päätin sellaisen yrittää ommella. Kävin seuraavana viikonloppuna marimekon myymälässä kangasostoksilla ja menin mummolaan ompelemaan. Tässä tulos: