Kokonaisuudesta jonkinlainen kuva:
Verhoissa on ruskean eri sävyjä pienissä pallukoissa.. Sopii mielestäni mukavasti keittiönpöydän sekä tuon rullakaihtimen värimaailmaan.. Olen itseasiassa haaveillut jo vuosia tumman puun värisistä kalusteista ym. sisustuksessa, mutta kun on olemassa tuo mieskin jolla on oma mielipiteensä asioista ;) Ensimmäiseen kotiin kalusteiden värit valitiin noiden kuvassa näkyvien kirsikanväristen kaiuttimien pohjalta...
Verhokangasta jäi yli, joten teen siitä vielä jotain (esim tyynyjä tms..). Pieni pätkä kangasta päätyi lapmpunvarjostimeen:
Kuvassa näkyy peilin kautta näköjään myös nukkekotini.. Pöydällä oleva taulu on Milkan piirros leppäkertusta.
Nikkaroin liimapuulevystä myös hyllyt:
Hyllyn pintaa on kolhittu ja raaputeltu rikki ja vahattu sen jälkeen tummanruskeaksi. Olisin halunnut hyllyn kannattimiksi mustat takorautaiset kannattimet, mutta tähän hätään en löytänyt (Indiskan keskusvarastokin huutaa tyhjyyttään tältä osin kuulemma..). Tuunailin myös yhtenä iltana nuo taulunkehykset vihreistä luonnonvaaleiksi ja laitoin meistä kaikista kuvat näkyville. Ihanaa miettiä noille tasoille jotain koristeita! Tämän hetkinen kirjahylly on tarkoitus hävittää olohuoneesta ja korvat se jollain systeemillä.. Sitä ennen sadoille CD levyille ja miehen vinyyleille pitäisi keksiä joku hyvä ja toimiva (sekä uuteen tyyliin sopiva) säilytysratkaisu.
Laitan vielä kuvan eteisen peilistä tähän osioon, sillä eteinen (ja keittiö) ovat myös olohuoneeseen yhteydessä...
nuo palapeilit ovat olleet seinästä irti jo ainakin kolme vuotta, nyt vain yhtenä aamuna keksin mitä niille teen :) Kiinnitin peilit seinään hieman irralleen toisistaan ja yritin keksiä mistä saisin yhtäkkiä yli viisi ja puoli metriä puuta... Vanhempieni puuvarastosta löytyi lattiaremontin jäljiltä sopivasti vanhaa tummanruskeaa lattialistaa. Listassa oli melko paljon naulanreikiä, jotka pakkeloin umpeen. Tämän listan sahailin sopiviksi pätkiksi ja maalasin päälle antiikinvaaleaa ja lopuksi hiomapaperilla vanhaa maalia näkyviin.. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Onneksi myös mies on (aloitin nimittäin tämän mieheni töissä ollessa ja hän suhtautui hieman epäilevästi selitykseeni näistä ikkunapokakehyksistä...). Jälkikäteen sain hyviä neuvoja, miten olisin saanut peilistä ja kehyksistä kestävämmät (taustalevyllä), mutta nyt pokat on nualattu suoraan seinään ja niitä en siitä pois aio irrottaa vasta kuin muutamme seuraavan kerran.
Nämä uudet kuvat on otettu tietokoneen kameralla, eikä miehen kännykän kameralla (niinkuin aikaisemmin uhosin). Kovin tarkkoja kuvia eivät nämä ainakaan olleet ja zoomauskin oli hieman hankalaa (kuten alimman kuvan olkapääotoksesta saattaa päätellä..). Saapa nähdä, millaisia loppukesän reissukuvistamme tulee. Täytyy vasraankin jälleen kaivaa jostain kätköistä esiin vanha, tuttu aps- kameramme..
Kommentit