Pidimme Milkan  syntymäpäivät viikonloppuna. Nimipäivät sattuvat tälle päivälle, joten onnittelut kaikille nimpparisankareille!

Syntymäpäivillä oli sopivasti lapsia: kahdeksan lasta on oikein sopiva määrä lapsia juhlilla, joissa on vain yksi aikuinen puikoissa. Isillä oli sopivasti työpäivä, joten hän ei ollut kotona.. Olin Milkan kanssa suunnitellut synttärit keiju-teeman ympärille. Kutsussa oli pyydetty kavereita apukeijuiksi pelastamaan Milkan synttärit, joita paha Laverna-kaiju oli koettanut sabotoida... Synttärit sujuivat siis pienten tehtävien merkeissä. Tämä kuvassa oleva kirja oli pikku keijukaisten apuna: kirjoitin siihen toimintaohjeita sa muutaman pienen sadunpätkän tunnelman virittämiseksi.




Alla olevassa kuvassa näkyy kirjan etuaukeama. Kannessa on kutsu ja ensimmäisellä sivulla kerrotaan siitä, miten aidot keijunkyneleet muuttuvat aidoiksi timanteiksi, jotka tuovat kantajalleen onnea sekä rohkeutta...


Jätin jokaiselle sivulle tilaa myös synttärikuville, jotka liimailemme Milkan kanssa kirjaan muistoksi synttäreistä. Eli jälkikäteen kirja toimittaa valokuva-albumin virkaa!

Kirjasta tuli mielestäni (vaikka itse sanonkin) todella söpö ja nätti! Löysin askartelupuoti Piasta nuo ihanat kuviopaperit. Paketissa oli erilaisia yhteensopivia kuviopapereita sekä yksivärisiä papereita, jotka olivat alunperin tarkoitettu korttiaskarteluun.. Näin pieneen ("puolikas A4") albumiin nämä sopivat toki hyvin!


Loppuhuomautus Milkan tulevalle opelle: mainostin tätä nettiosoitetta sinulle:  http://sbl.tvweekly.com/thisweek.php
Olen saanut paljon ideoita ja ohjeita tuolta!
(Jos et saa tuota auki, niin kanavan pääsivut ovat täällä: http://www.crafttvweekly.com/main.php Kanavalla pyörii kaksi askartelukanavaa, toisessa tehdään koruja yms. ja toisessa paperiaskarteluja)

    Innostuin vaihteeksi askartelemaan kirjoja. Tämä on esikoisen oma kirja, jonka selkämykseen hän itse kirjoitti "milkan kevätjuttuja". Kirja on sidottu kokonaan itse: kansia tukevoittamassa on pahvia joka on päälystetty paperilla. Neiti itse osallistui liimaamiseen ja kirjan sivujen kasaamiseen. Koristelu, eli kannen design on täysin Milkan omaa tuotantoa! Tosin kuviot olivat hankittu etukäteen ja nyt niille löytyi sopivaa käyttöä. 
Tuolla kannen yläosassa näkyvä teksti on kirjoitettu ennen kannen liimaamista (Milka oli liian nopea) ja siksi on jäänyt vain osittain näkyviin..

Kirjan kansi vielä:

Hieman oikaisimme tämän kirjan sivujen kanssa, sillä neitikään ei olisi kovin kauaa enää malttanut odottaa kirjansa valmistumista:


Tein samansävyisen ja samalla tekniikalla toteutettua kirjaa itsekin samaan aikaan. Toisen kirjan annoin "vauvalahjaksi" hyville ystävillemme. Enkä tietenkään ehtinyt ottaa siitä kuvaa. Käytin koristelussa apuna mm. tilda-vauva-tarroja sekä kuviopapereita.

    Sain kuin sainkin viimein tämän mozzillan selaimen toimimaan niinkuin pitää. Eli pääsen päivittämään jälleen tänne blogiini jotakin.. Hurjan paljon on tullut tehtyä kaikenlaista tuon edellisen kirjoituksen (maaliskuulta) jälkeen. On vain ollut niin paljon muita kiireitä, että askartelut ovat jääneet vähän kuin henkireiäksi.

koetan tänään lisäillä tänne vielä muutakin, mutta esittelen mielenkiintoisen tuttavuuden: pimeässä hohtavan liiman. Löysin tätä eräästä halpiskaupasta ja ostin ensin yhden paketin kokeillakseni toimivuutta. Niinhän siinä sitten kävi, että liima toimi hienosti ja lasten kanssa pursoteltiin ensimmäinen paketti ensimmäisellä kerralla tyhjäksi. Seuraavana päivänä hain liimaa muutaman paketillisen lisää. Tässä esikoisen testailut: (ps. nuo "pelkät pisteetkin" näyttävät pimeässä aika hienoilta)

Ostin viime viikonloppuna kukkakaupasta askartelupussin, jossa oli rikki menneitä kuivakukkatarvikkeita ym. sisällä. Teinpä sitten pienen "kukka-asetelman" pianon päälle. Toinen asetelma on Milkan taiteilema, sillä eihän yksin pidä ikinä puuhastella... 

    Ompelin kirppikseltä löytyneestä tyynyliinasta Pihlalle mekon, josta tuli mielestäni aivan suloinen. Neiti itse valitsi mekkoonsa napit ja vielä yksi valkea norsunappi pitäisi mekkoon "koruksi" kiinnittää. Mummon kätköistä löytyi sopivaa pitsiä mekon helmaankin.. 
Nythän kävi sitten niin, etten muistanut kuvia käännellä... Vielä ballerina mekkoansa esittelemässä:
Mekolle tuli hintaa 20 snt.. Innostuinkin hetkellisesti etsimään lisää kierrätyskankaita kirppiksiltä.. Näistä vanhoista, pehmoiseksi pestyistä lakanoista saisi tytöille vaikka millaisia ihanuuksia kesähelteitä ajatellen!

    Saatiin hankittua uusi kamera ja on sillä jo tullut sen verrran kuvaamista harjoiteltua, että kelpaa tännekin nyt jälleen laitella kuvia.

Käsityöt ja askartelut eivät ole olleet varsinaisesti tauolla. Talvikuukausien ajan olen neulonut sukkaa ja sukkaa ja sukkaa... Kaikilla perheenjäsenillä on nyt uusia villasukkia ihan riittävästi. Itsellenikin vaikka joka päivälle omat.

Askartelupöydästäni kuitenkin luovuin ihan vapaaehtoisesti, sillä pitkäsikainen haaveeni toteutui ja sain hankittua digitaalipianon! Piano sai olohuoneestamme kunniapaikan askartelupöydän sijaan. On pianosta ollut kyllä iloa koko perheelle hurjan paljon. Milkasta on kehittynyt muutaman kuuakuden aikan jo melkoinen pianovirtuoosi, neiti säveltelee itse biisejä, jotka tietenkin pitää säestää kahdella kädellä. Muutamaan hän on itse kirjoittanut jo sanatkin.. On se vaan hurjan ihanaa (vaikka toisaalta pelottavaakin) että oma pieni tytär on selvästi paljon lahjakkaampi musiikillisesti kuin äitinsä.. ;) Eihän tässä omat soittotaidot pian riitä kohta kuusi vuotta täyttävää tytärtä opetamaan.. Pihla puolestaan nauttii soittamista enemmän siitä, että istuu sylissäni kun soittelen ja laulelen. En yleensä ehdi soittaa kuin puolikkaan laulun, kun hän jo kipittää syliini. Ei pysy äidin soittoasento kovin ergonomisena... Usein kuitenkin saan olla itse myös ihan hiljaa ja säestää Pihlan toive lauluja. Lähestulkoon aina, kun soitan "etkö ymmärrä"- laulun ja Pihla sen suloisesti laulaa, niin silmiini nousee väkisinkin kyyneleet..

Opiskeluissani on ollut hurja tahti ja ny alkaa jo hellittää. Oikeastaan minulle meni miltei koko syksy ja joululoma (sekä tammikuu) kandintyöni ja tutkimusmenetelmäopintojen ym. viimeisten kurssien "vääntämisessä". Nyt ollaan onneksi jo voiton puolella ja olen valmis sulkemaan yliopiston ovet perässäni... Saas nyt nähdä, mihin elämä vielä kuljettaa!

Tässä hieman tilitystä talven blogitauon syistä ja vähän muustakin...

    Tein lapsille hieman uutta taikataikinaa jonka värjäsin viime kesäisillä Amerikan tuliaisilla. Alunperin olin suunnitellut värjääväni lankaa näillä, mutta kuinkas kävikään...

Taikinan perusohje:
5dl vehnäjahoja
2dl suolaa
1,5 rkl alunaa
(puolikkaaseen taikinaan lisäsin kool-aidin ja toiseen puoleen flavor-aidin.)

Edellä olevat kuivat aineet sekoitetaan ja lisätään..
5dl kiehuvaa vettä
2 rkl ruokaöljyä

Sekoitin veden ja ruokaöljyn lisäämisen jälkeen taikinan mahdollisimman nopeasti tasaiseksi. Vaivailin kumihanskat käsissä tulikuumaa taikinaa, jotta siitä tulisi mahdollisimman pehmeää.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun laitoin muuta kuin luonnon värejä (mustikkaa tms.) tai karamelliväriä taikataikinaan. Kokeilu onnistui mainiosti! Nuo aid- pussijauheet värjäsivät taikinat hienosti, erityisesti tuo vihreä taikina onnistui todella hyvin. Taikinat myös tuoksuvat syötävän hyvälle!

Niin, tuo vaaleanpunainen taikina on varmasti jo yli vuoden vanhaa taikinaa (mutta kuin uutta), joka on värjätty punaisella karamellivärillä valmistusvaiheessa. Karkkivärivärjäyksessä lisäsin värin samanaikaisesti nesteen kanssa.

Meillä kyläilevien lasten yksi suosikkipuuha onkin taikataikinan muovailu.. Tervetuloa vaan meille muovailemaan, pian kaikille pikkuvieraille riittää oman väriset taikinat.

niin pitihän sitä sitten ottaa muutama kuva  myös muutamasta käsityöstä, jotka ovat tässä syksyn mittaan valmistuneet (ja olleet jo käytössäkin..).

Sukkien kutominen on sitten mukavaa puuhaa.. Mikäs sen mukavampaa puuhaa televisiosarjoja katsellessa (tai luennolla istuessa) kuin kilistellä hieman sukkapuikkoja. Itseasiassa luennolla on helpompi kuunnella ja keskittyä luennoitsijan puheisiin kun käsillä on jotain muutakin tekemistä kuin muistiinpanojen kirjoittaminen kynä savuten...


 Ponchon virkkaamista itselleni suunnittelin jo viime talvena.. Nyt sen sain vihdoin ja viimein toteutettuakin! Lankana on musta teddy ja ohje on sovellettu novitan ohjeesta (olikohan ohje peräti langan vyötteessä). En ole kovin paljon virkkaillut (suomennettuna: osaan virkata ketjusilmukkaa ja pylväitä) ja kun halusin tuon ponchon alareunan erilaiseksi kuin ohjeessa, jouduin hetken miettimään miten siitä tuollaisen "teräväkärkisen" saisin.. Voi, miten ylpeä itsestäni olinkaan kun sen pienen pohdinnsn jälkeen keksin! Ja tosiaankin, tuohan on perin helppo toteuttaa, mutta kun tuo virkkaus ei ole minulle niin kovin tuttua puuhaa... Seuraavaan ponchoon en tee noin korkeaa kaulusta, vaikka se mukavasti lämmittääkin viluisena päivänä.


Vielä pikkuneitien pipot, jotka ovat miltei uunituoreet (itseasiassa tuohon vaaleanpunaiseen virkkaan vielä jotain kivaa koristeeksi, mutta kun nyt kerrankin sain otettua sen kuvan niin tulkoon  nyt keskeneräisenä kuvaan...)

    Pieni vauvamme on jo kolme vuotta! Tänään vietimme pienemmän prinsessamme synttäreitä,  tässäpä  pikku herkkusuun kakku:


...ja sankari itse...

Milka teki myös aikanaan (hiukan vanhempana kuin Pihla tuon alla olevan) oman ensimmäisen satukirjansa.  Pikku kissat kadottavat lapasensa.

Milkan satu menee näin:
Olipa kerran pienet kissanpoikaset, jotka leikki ulkona. Yhtäkkiä niiden lapaset hävisi ja ne meni kertomaan äidile. Ja äiti sanoi, että; "voi teitä pieniä kullanmuruja, oletteko hävittäneet hanskanne?"

Ja sitten pienet kissanpennut lähtivät etsimään hanskoja ja niinpä kaikki löysi ne.

Ja äiti kuuli koputusta ovelta, "kop, kop, kop, kop..".
"Kuka siellä?", "Pienet kissanpennut..". "No, avaanpa teille oven.".
Ja mitä tapahtuikaan: niillä olikin niiden hanskat mukana! Äiti oli iloinen; "Nyt saatte piirakkaa."

Sitten kun kissanpennut oli tulleet ja sitten niitten perässä seurasikin Sinnu (joka on ankka). Ja äiti ihmetteli. "Ja sitten me pyydettiin Sinnua tänne ja Sinnu suostui!", kertoivat lapset yhteen ääneen äidilleen.

Ja sitten äiti sanoi Sinnulle: "Tulepa tänne ja minä annan teille heti omenapiirakkaa." "Ja riisukaa vaatteenne", äiti kehotti sitten heitä.

-Milkan satu 18.4.2006-

Kuvitukset:

   Pihla on juuri siinä iässä, että jutut ja tarinat alkavat olla niin hauskoja ja hassuja että ne on aivan pakko saada talteen! Innostuin yhtenä iltana askartelemaan kirjaa ja sopivaa käyttökohdetta ei kauaa tavinnut miettiä.. Kirjasta tuli Phlan ikioma "olipa kerran" -kirja!
 
(Kuva on otettu webbikameralla, joka kääntää tuon siis peilikuvaksi...)
Kansimateriaali on prisman kukkakäärettä. (Ostin muuten kukkasen ihan vain tuon käärepaperin vuoksi! Kesällä vain oli huvittavaa pakata kukka hienoon kääreeseen kun varsinaista kukan suojaustarkoitusta ei ollut...)
Kirja on sidottu ihan tavallisilla pistoilla ja vaaleanpunaisella nauhalla. Kirjan sivut ovat valkoista paperia ja jokaiseen väliin tuli eri väristä tai -kuvioista kuultopaperia.. Kannet on pahvia, joka on päälystetty kukkapaperilla.

Ensimmäinen aukeama (pahoittelen huonoa kuvan suuntausta, mutta on se vain hieman vaikeaa tällä tekniikalla...) :
Pihla valitsi ensimmäiseen satuunsa kuvaksi tuon tytön, jonka olin leikannut paperikassista. Omenat Pihla piirsi vihreällä puukynällä.

Satu kuuluu sanasta sanaan näin:
Oli kerran pikku tyttöli,
joka asui vuoren talossa Afrikassa.
Sitten se istui ja syöi omenoita.

Olipa kerran pikkuinen tyttöliini,
joka laski -Ai!-
-minun pyllyyni sattui joitain!-
vaikka omena!
Niin. Toinenkin!
Omena.

Ja sitten kultakutri laski liukumäestä,
Niiiiii....

Sen pituinen se.

-Pihlan satu 12.Elokuuta 2007-

Milka ja Pihla askartelivat aamutuimaan paperinukkenallet itselleen. Okei, äiti kyllä keksi jutun ja jopa leikkasi nallet valmiiksi, sillä tenttiin luku on pahasti kesken ja näin äiti sai paremmin keskityttyä omaan juttuunsa kun neidit eivät koko ajan ole kyselemässä neuvoa ja apuja...

Milka teki farkkumekkoisen nallen (ja piirsi mekon sekä rusetin itse) Pihlalle piirsin mekon väritysvalmiiksi. Nallet saivat myös marmelaadipurkkeja, hunapaurkin, hammasharjan ja - tahnan ja  kumisaappaat... Nallet täytyy pikaisesti laminoida, sillä niille on suunnitteilla vielä paljon kivankuuloisia leikkejä! Pieniä tarvikkeita ja tavaroita tehdään ja ideoidaan tyttöjen kanssa varmasti vielä lisää!

On tuo Milka vain uskomattoman ihana pikku askartelija: hän varmaankin tekisi koko ajan upeita aikaa hieman ohjata ja antaa tarvikkeita! Nyt Milka on "joutunut" tyytymään noin kolmeen (autettavaan/ohjattavaan) askarteluun päivässä ja loput askartelut hän on saanut ideoida ja kehitella aivan itsenäisesti. Se, että lapsella ylipäätään on mahdollisuus ja askartelutarvikkeet käytettävissään on toki jo hyvä asia! (En jaksa syyllistyä tenttiin lukemisen välttämättömyydestä sillä kustannuksella, etten ehdi lasten askarteluja ohjata niin paljon kuin itsekän haluaisin.)

Askartelupöytäni on jokatapauksessa päivittäin monta kertaa tyttöjen käytössä, Milka tekee hamahelmistä kuvioita ja Pihla värittää tai piirtää.

Kesä alkaa olla lopuillaan ja oli vielä tämäkin projekti lasten kanssa suunnitelmissa toteuttaa.. Eilen revimme paperia palasiksi ja tänään pääsimme sitä muovaamaan. Tämä oli ensimmäinen paperimassailukertamme ja massaa oli ainakin riittävästi (kaikkea emme jaksaneet edes käyttää!).

Pihlan kanssa muotoilin kruununmallisen peilin, joka särkyi kun yritin siirtää sitä kuivatusalustalle. Milka muotoili myös peilin, jolle kävi samalla tavalla. Olikohan massassamme joku vika!? Olisikohan suurempi liimamäärä auttanut massaa pysymään paremmin kasassa..?

Vahingoista viisastuneena muovailin uudet peilit valmiiksi kuviatusalustan päällä. Tein yhden isomman sydänpeilin ja monta pientä sydänpeiliä. Mikäli nämä kuivuvat moitteettomasti ja pysyvät sitten kasassa  laitan kuvia tänne.. 

Pitää tehdä joskus vielä uusia kokeiluja paperimassasta. Tai ainakin paperisuikaletekniikalla peilin kehystämistä... Olisi kiva tehdä tyttöjen ensi kesänä valmistuvaan leikkimökkiin ihania prinsessapeilejä ja muuta pientä paperimassasta.

    Ostin molemmille tytöille myös syksyksi uudet päikkäripaidat, jotka he saivat itse painaa. Kävimme keräämässä erilaisia lehtiä tästä pihapiiristä , tyttöjen kukkapenkistä (ja vähän jäähallinkin pihasta). Pihlalle tietenkin painoimme pihlajanmarjapaidan (vaikka Pihla-nimi ei kuulemma olekaan peräisin puun nimestä). Ensin painoimme lehdet Pihlan valitsemiin kohtiin ja lopuksi Pihla painoi puutapilla pieniä pihlajanmarjoja. Tässä tulos:


Milka painoi itselleen myös paidan. Siinä on kuulemma "milkajan"- lehtiä. (Tyttöjen omasta kukkapenkistä otettuja kukan lehtiä, joiden nimestä ei meillä ole tietoakaan...). Ja Milkan paita:

Minä kokeilin myös painaa keittiöön jotain.. Tässä persiljalla painettu uusi patalappu (kävin nämä eilen ompelemassa saunareissulla mummolassa):
Ja pihlajaa ja jotain muuta kasvia:

    Kesä alkaa lähestyä loppuaan ja vielä on paljon toteuttamatta jääneitä ideoita. Ja aina ei voi jäädä odottamaan huomista...

Kesällä olin ajatellut kokeilla lasten kanssa kankaanpainantaa. Ennestään kotoa ei löytynyt kuin yksi kappale punaista kangasväriä ja korjasin tilanteen ostamalla kaikki päävärit (tosin yhtä väriä edustaa viel tällä hetkellä yksi sävy). Hankin värit sellaisina pigmenttiväreinä, jotka sekoitetaan painoemulsioon. Näin värit tulevat pitemmän päälle kannattavammaksi hankinnaksi ja riittävät pidempään.

Innokkain askartelija oli tällä kertaa Milka, joka ei olisi malttanut kaupungilta kotiuduttuamme edes kunnolla lastenohjelmia katsoa kun oli niin innoissaan uudesta hommasta! Olin esitellyt omasta kuviskansiostani eri tekniikoilla tehtyjä kankaanpainannan mallitilkkuja (omia töitäni) ja Milkan kanssa suunniteltiin ensimmäiseksi työksi sabloonapainantatekniikka. Etsin valkoisen tyynyliinan kaapista ja siihen Milka suunnitteli haluamansa kuvan. Neiti piirsi kuvan ensin paperille ja suunnitteli värit. Minä tein varsinaisen sabloonan kontaktimuoville (tein kuvan kalvotussilla ja leikkasin mattoveitsellä). Sitten vain värinsekoituspuuhiin ja kuvioita töpöttelemään!



On Milka hurjan taitava viisivuotias!

Etsin kylpyhuoneeseen saippuatelinettä ja löysinkin hemtexin -70% alesta verhot.. Pitihän ne tietenkin ostaa kun kahden paneeliverhon hinta jäi alle 3€..
Kokonaisuudesta jonkinlainen kuva:

Verhoissa on ruskean eri sävyjä pienissä pallukoissa.. Sopii mielestäni mukavasti keittiönpöydän sekä tuon rullakaihtimen värimaailmaan.. Olen itseasiassa haaveillut jo vuosia tumman puun värisistä kalusteista ym. sisustuksessa, mutta kun on olemassa tuo mieskin jolla on oma mielipiteensä asioista ;) Ensimmäiseen kotiin kalusteiden värit valitiin noiden kuvassa näkyvien kirsikanväristen  kaiuttimien pohjalta...

Verhokangasta jäi yli, joten teen siitä vielä jotain (esim tyynyjä tms..). Pieni pätkä kangasta päätyi lapmpunvarjostimeen:

Kuvassa näkyy peilin kautta näköjään myös nukkekotini.. Pöydällä oleva taulu on Milkan piirros leppäkertusta.

Nikkaroin liimapuulevystä myös hyllyt:

Hyllyn pintaa on kolhittu ja raaputeltu rikki ja vahattu sen jälkeen tummanruskeaksi. Olisin halunnut hyllyn kannattimiksi mustat takorautaiset kannattimet, mutta tähän hätään en löytänyt (Indiskan keskusvarastokin huutaa tyhjyyttään tältä osin kuulemma..). Tuunailin myös yhtenä iltana nuo taulunkehykset vihreistä luonnonvaaleiksi ja laitoin meistä kaikista kuvat näkyville. Ihanaa miettiä noille tasoille jotain koristeita! Tämän hetkinen kirjahylly on tarkoitus hävittää olohuoneesta ja korvat se jollain systeemillä.. Sitä ennen sadoille CD levyille ja miehen vinyyleille pitäisi keksiä joku hyvä ja toimiva (sekä uuteen tyyliin sopiva) säilytysratkaisu.

Laitan vielä kuvan eteisen peilistä tähän osioon, sillä eteinen (ja keittiö) ovat myös olohuoneeseen yhteydessä...
nuo palapeilit ovat olleet seinästä irti jo ainakin kolme vuotta, nyt vain yhtenä aamuna keksin mitä niille teen :) Kiinnitin peilit seinään hieman irralleen toisistaan ja yritin keksiä mistä saisin yhtäkkiä yli viisi ja puoli metriä puuta... Vanhempieni puuvarastosta löytyi lattiaremontin jäljiltä sopivasti vanhaa tummanruskeaa lattialistaa. Listassa oli melko paljon naulanreikiä, jotka pakkeloin umpeen. Tämän listan sahailin sopiviksi pätkiksi ja maalasin päälle antiikinvaaleaa ja lopuksi hiomapaperilla vanhaa maalia näkyviin.. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Onneksi myös mies on (aloitin nimittäin tämän mieheni töissä ollessa ja hän suhtautui hieman epäilevästi selitykseeni näistä ikkunapokakehyksistä...). Jälkikäteen sain hyviä neuvoja, miten olisin saanut peilistä ja kehyksistä kestävämmät (taustalevyllä), mutta nyt pokat on nualattu suoraan seinään ja niitä en siitä pois aio irrottaa vasta kuin muutamme seuraavan kerran.

Nämä uudet kuvat on otettu tietokoneen kameralla, eikä miehen kännykän kameralla (niinkuin aikaisemmin uhosin). Kovin tarkkoja kuvia eivät nämä ainakaan olleet ja zoomauskin oli hieman hankalaa (kuten alimman kuvan olkapääotoksesta saattaa päätellä..). Saapa nähdä, millaisia loppukesän reissukuvistamme tulee. Täytyy vasraankin jälleen kaivaa jostain kätköistä esiin vanha, tuttu aps- kameramme..

jostain syystä minulle tuli aivan suunnattoman suuri tarve laittaa kotiin jotain pientä uutta... Ensin muodonmuutokseen pääsi kylppäri. Kiertelin päivän verran etsimässä vaihtoehtoja kylpyhuoneen sisustukseen.. Vuokralla kun kerran asutaan ei voi -tai tarvitsekaan- toteuttaa mittän suurta remonttia. Pienillä uudistuksilla ja minibudjetilla siis mentiin... Yritin kulkea kaupoissa vaoimin mielin ja olla avoimin mielin keksimässä jotain käyttännöllistä ja kaunista säilytyssysteemiä. Aikaisemmin kylppärissä oli ikean lastenosastolta oranssi pyykkien lajittelusysteemi (= pehmoleluille tarkoitettu säilytyssysteemi, joka itseasiassa palveli hyvin..). Seinällä roikkui kankainen lokerikko, jossa oli kaikenlaista pientä ja "tarpeellista". Löytyipä vielä muovinen pieni laatikosto (teinivuosinani ostettu), jossa neljä eri väristä vetolaatikkoa sekä kolmekerroksinen suihkutarvikevaunu.. Nämä kaikki edellä mainitut saivat häädön kylppäristämme.

Lasten kanssa sisustusliikkeiden kiertely on rattoisaa vajaan tunnin verran, jonka jälkeen alkoikin miltei sota... Lopputuloksena yksi kiltti, mutta väsynyt kaksivee. Yksi puolen tunnin kirkumisen ja huutamisen jälkeen äänensä kadottanut viisivee. Yksi äiti, joka lupasi, että viisivee pääsee seuraavan kerran kodinykköseen vasta syksyllä...

Kun mies tuli kotiin iltavuorostaan (puoli kahdeksalta illalla) halusin lähteä vielä käymään minimanissa, jossa joskus on ihan mukavan näköisiä sisustusjuttuja.. Kannatti lähteä. Löysin nimittäin allaskaapin sekä hyllykön ja nämä olivat vielä puoleen hintaan.. Olin tyytyväinen löytöihini. Sitten joskus kun saamme oman kylpyhuoneen tarhon kuitenkin sen sisustaa oikein kunnolla, joten nämä olivat tähän elämäntilanteeseen oikein huyvä vaihtoehto. Ostan vielä uuden kylppärin maton ja saippuapullon kunhan ehdin.. Nyt kylppärissä on ihanan rauhallista ja siistiä..

Laitan tähän kuvan, kun sen ehdin napata..

Odotettu päivä erityisesti lapsille koitti viime maanantaina, kun suuntasimme viherlaksoon viettämään mukavaa päivää (tai pikemminkin myöhästynyttä syntymäpäivää) Milkan ja hänen ystävänsä kanssa. Aamulla tyhjensin kameran muistin ja ajattelin ottaa reissustamme paljon ihania kuvia.. Kamera toimi normaalisti.

Kun laitoin kameran päälle tuli ilmoitus, etti muistikortti kelpaa. Harmitti niin vietävästi! Onneksi puistosta löytyi tuttuja ja sain kameran lainaan. KIITOS! Saamme nyt tytöille askarreltua omiin albumeihinsa muiston tästä kesäpäivästä!

Kotona etsin pienemmän muistikortiin käsiini ja laitoin sen kameraan ja tällä kertaa kamera ei suostunut ottamaan normaalisti kuvia, onnistuin peräti kaksi nappaamaan.. Kuvat eivät tosin näy kamerasta, joten päättelin koko kameran olevan rikki. Plääh! Ei olisi nyt varaa uuteen kameraan (eikä mihinkään muuhunkaan...). No, pitää käyttää miehen puhelinta hyväksi, mutta on sillä aika mälsää kuvata pitemmän päälle kun on tottunut kuvaaman oikealla kameralla, jossa on zoomit ja pikselit kohdallaan ;)
-tai ainakin meidän käyttöön olivat sopivasti kohdallaan-

Pitää siis alentua laittamaan kamerakännykällä otetuja kuvia uusista projekteista. Pahoittelen tulevien kuvien laatua jo etukäteen, joten ei tarvitse joka kuvaa sitten tulevaisuudessa selitellä...